Novelli

    1.     Puhelimen herätys alkoi piipittää kesken Mirellan ihanan unen, jossa hän juuri oli ollut nauttimassa täydellistä maustekahvia pariisilaisen katukahvilan aurinkoisella terassilla vaaleassa kukkamekossa aurinkolasit silmillään ihmisten kävellessä ohi. Huokaisten hän kuitenkin avasi silmänsä ja sammutti herätyksen. Ei auttanut, ylös oli noustava ja töihin oli lähdettävä. Ulkona oli vielä pimeää ja vesisade rummutti kovaäänisesti ikkunapelteihin. Olisi ilmeisesti taas otettava sateenvarjo ja kumisaappaat. Mirella rakasti syksyä ja sen väriloistoa syysmyrskyineen, mutta kevättalvella jatkuva vesisade ja liukkaat kävelytiet olivat ahdistavia.  Mitään ei päässyt tekemään ulkona ilman märkiä varpaita tai liukastumisen vaaraa, mikä myös vaikutti muidenkin ihmisten mielialaan.  Töissä, alakoulussa, lapset olivat tylsistyneitä, kun eivät päässeet ulos riehumaan ja peuhaamaan. Mikä taas aiheutti sen, että he keksivät mitä älyttömämpiä tempauksia aiheuttaen h...